 |
| Pukki ja lapset aattona |
Siirrettyäni riittävän monta kertaa
seuraavan blogitekstini kirjoitushetkeä päätin lopulta ottaa
itseäni niskasta kiinni ja ruveta niin sanotusti hommiin. Elämme
tosiaan joulupäivää myös täällä Koreassa, joskin ulos
katsoessa voisi muuta olettaa – hetkellinen lumemme on sulanut
pois, kadut pullottavat ihmisistä ja kaupat jatkavat toimintaansa
normaaliin tapaansa. Radion pinnallisista joululauluista huolimatta
olin tullut siihen lopputulokseen, ettei näillä paikallisilla ole
hajuakaan, miten kunnon joulua vietetään. Siihen oli tehtävä
muutos.
Viimeisenä työpäivänä ennen
tulevaa sunnuntaita päätin repäistä ja pukea ylleni hiukan
punaista ja valkoista joulun kunniaksi. Tuttuun tyyliin hommahan
lähti lievästi lapasesta, ja löysin itseni päiväkodista
pukkiasuun puettuna (parran olin sentään saanut ajettua.) No, eihän
se huono veto ollut; muksunihan sekosivat asustasi täysin, eivätkä
opettajatkaan liiemmin aikuisemmin siinä vaiheessa käyttäytyneet.
Seuraava tunti kaksi kuluikin sitten joulukuvissa poseeraten ja
lapsia polvella pidellen. Päivän päätteksi sain lahjaksi
pussillisen joulukeksejä, jotka tulivat tarpeeseen. Jouluteemaista
ruokaa länsimaiseen makuun kun täällä ei liiemmin kaupan
hyllyiltä löydy.
 |
| Mun mukulat |
Viikonloppu alkoi ja joulu läheni.
Aloin lievästi huolestua, että mitäköhän tästä joulusta tulee.
Eihän jouluna voi vain maata maha pystyssä korealaista draamaa
televisiota katsellen. En ollut ajatusteni kanssa yksin, minkä
johdosta päätimme yhdessä muiden vapaaehtoisten kanssa järjestään
pienimuotoiset joulukestit täällä hotellillamme. Ohjelmaan
sisältyi omien jouluperinteiden muistelua, mässäilyä ja lahjojen
jakamista. Sveitsistä meille oli saapunut vino pino joulupipareita,
ja pienellä nyyttikestimeiningillä saimme kasaan lopulta mukavan
pienen joulukattauksen. Kävipä meillä pukkikin kylässä, tosin
itsehän en valitettavasti päässyt vanhaa ukkoa tapaamaan. Kumma
juttu.
Jouluna tärkeintä on kuitenkin
yhdessä oleminen, ja sitä se oli myös täällä; neljä jaettua
kuukautta samassa veneessä on johtanut siihen, että
vapaaehtoisyhteisöstämme on muodostunut eräänlainen turvaverkko,
ikään kuin sijaisperhe, joka jakaa niin ilot kuin surut keskenään.
Vanhana jalkapallomiehenä sanoisinkin: ''You'll never walk alone''.
 |
| Joulun ehdoton ykköspaketti |
Mutta eihän mammaakaan voinut tänä
jouluna unohtaa, minkä vuoksi viime yö venyikin hiukan normaalia
pitemmäksi. On se internetti vaan hauska keksintö, kun pallon
toiselta puolelta voi perheelleen soittaa keskellä yötä ja vielä
livevideon välityksellä. Kello aamu kolmeen asti kestin, kunnes
kofeiinin voima lopulta petti ja katoin paremmaksi painua yöpuulle.
Tänään on tarkoitus kuitenkin ottaa revanssi, kun Jyväskylän
toimitusjohtajakin saapuu heilansa kanssa kotikulmille kinkkua
pureskelemaan.
Niin ja tulihan sieltä Suomesta
pakettikin tänne jouluksi, tosin se taisi kiertää hieman
tarkoitettua pitemmän matkan ennen saapumistaan perille – Kiinan
kun joku oli kohdemaaksi kirjannut. Joka tapauksessa näppärästihän
tuo paketti tänä aamuna aukesi sen jälkeen, kun kämppis oli ensin
kiskonut minut ylös sängystä. Ei kuulemma halunnut aukaista omaa
lahjaansa yksin. Voih, ranskalaiset.
Tämä joulu oli erikoinen, taatusti
myös ikimuistoinen. Mutta ensi vuonna minulla odottaa kyllä joulu
Kankaanpäässä. Minulta ei saunaa tai äiten jouluruokia kahtena
vuotena peräkkäin viedä, se on saletti.
 |
| Homemade riisipuuro - ei jatkoon |
 |
| Cheonggyecheon ja vaatimattomuus |
