 |
| Mörköjä |
Tervehdys Suomen kansa. Mitä kuuluu?
Jääkiekossa ei tainnut olla aihetta juhlaan tänäkään vuonna,
toista se on länsinaapurissa - 10 maailmanmestaruutta kalpenee
kahden rinnalla. Onneksi sentään pitäisi olla lämmin; enää ei
tarvitse matkustaa eteläänkään rusketusta metsästämään.
Kuuleman mukaan puolustusvoimilla olisi myös edessään
säästötoimenpiteitä suurten kalustehankintojen vuoksi, minkä
vuoksi puolusministeri esittikin naisten varusmiespalvelun
jäädyttämistä. Mielenkiintoistako sanoisin.
Uutiset kantautuvat Koreaankin, tosin
viiveellä lukijan omasta aktiviisuudesta johtuen. Joskus oman maan
uutiset kiehtovat enemmän, joskus taas vähemmän. Viime aikoina
kiinnostus on ollut aikaisempaa runsaampaa. Olisiko mieli kenties jo
palaamassa Suomeen? Tiedä häntä.
 |
Toukokuu on yleisesti tituulerattu
Etelä-Korean pidetyimmäksi kuukaudeksi; mahtuuhan kuluvaan
kuukauteen yhtä jos toista syytä viettää palkallista vapaapäivää.
Hieman yllättäen sain huomata, että vappu eli työläisten juhla
kuuluu myös täkäläiseen juhlakalenteriin. Tosin, Korean Amanda
jäi lakitta, eivätkä humalaiset opiskelijat varastaneet showta
kauppatorilta. Kaiken kaikkiaan juhlapyhä oli hyvin rauhallinen, ja
monet kerääntyiväkin vain Han-joen rantaan evästämään itseni
mukaan lukien. Seuraavaa vapaapäivää ei tarvinnut odottaa kauaa,
sillä jo seuraavalla viikolla vietimme kansainvälistä
lastenpäivää; viikonloppu venähtikin hyvällä verukkeella
päivälle pidemmäksi. Viimeisin juhlista, Buddhan syntymäpäivä,
osui kuluvan viikon tiistaille. Päivän juhlistaminen tosin
aloitettiin jo varhain; kaupunkikuvaa koristi viikkoja etukäteen
Buddhan nimeä koristavat lyhdyt, ja kliimaksina toukuuun
kahdentenatoistapäivä Seoulin keskustan halki kulki tuhatpäinen
Lotus-paraati valokennoineen ja patsaineen.
Näiden kaikkien lomapäivien lisäksi
tarhatädit ilmoittivat, ettei Poikkeukselle ole tarvetta tämän
viikon keskiviikkona. No, enpä ottanut uutista pahakseni, vaan
päätin pakata kamppeeni ja suunnata vuorille vaeltamaan muiden
vapaaehtoisten lähtisessä töihin. Eväänäni toimivat suklaalevy
ja kaksi kimbap- rullaa (paikallinen sushia-muistuttava riisipötkö,
erittäin halpa ja täyteläinen ratkaisu köyhälle
kohta-taas-opiskelijalle.) Kello kymmenen aamupäivästä saavuin
Etelä-Korean arvostetuimman julkisen yliopiston kampusalueelle
(Seoul National University), mikä kirjaimellisesti sijaitsee
kyseisen vuoren juurella. Viisituntisen urakkani ensimmäinen
taukopaikka oli todennäköisesti vajaa satametriä matalammalla
ennen huippua, jossa istahdin kallionkielekkeelle nauttimaan
lounastani. En kuitenkaan ollut kauaa yksin, sillä paikallinen
korppi ei pitänyt paikkavalinnastani ilmoittaen asiasta kevyesti
hiuksiani silitellen. Ymmärsin erheeni ja päätin ottaa jalat alle.
Muutama tuhatta askelta myöhemmin huippu saavutettiin 632 metrin
korkeudessa. Kyseessä ei ollut ensimmäinen kiipeämäni vuori,
mutta ehdottomasti suosikkini Seoulin tarjonnasta. Huippu tarjosi
kattavan näkymän koko kaupungista rakennuksineen ja jokineen.
Löydettyäni sopivan syrjäisen kiven istuin aloilleni ja annoin
silmieni levätä.
 |
| Kaikenkarvaiset ystävämme |
Edelle kuvaamassani maisemissa oli
helppo unohtaa arjen askareet ja uppoutua syvempiin ajatuksiin.
Katsoessani tuota rakennusten betonista viidakkoa sisällini vallitsi
kiitollisuus kaikesta, mitä olin saanut tähän asti kokea niin
täällä Koreassa kuin elämässäni ylipäätään. Päällimmäisenä
kuitenkin mielessä oli kulunut vuosi ja sen tarjoamat
mahdollisuudet. Uskon löytäneeni elämälleni suunnan ja välineet,
miten toimia päästäkseni tavoitteisiini. Etelä-Korea oli lumonnut
sydämeni, minkä vuoksi päätin palaavani tänne vielä uudestaan
pidämmäksi aikaa, todennäköisesti työn perässä. Kuka olisi
vielä muutama vuosi sitten arvannut kohtalon tuulten puhaltavan
minut tänne tuhansien kilometrien takaa Länsi-Suomen
maalaiskylästä? En tiedä, en minä ainakaan. Lapsuusvuosien
maalaismaisemat olivat muuttuneet pysyvästi suurkaupunkien vilinään
tehden minusta eräänlaisen oman elämäni asfalttiprinssin. Mutta
tätä minä halusin; elää ja hengittää maailmaa kun minulla on
siihen vielä mahdollisuus.
 |
| This is KOREA |
Ajatuksiltani havahduttuani katsahdin
kelloa ja tuumailin olevan hyvä aika suunnata kohti maanpintaa.
Räpsäistyäni viimeisen maisemakuvan suoristin selkäni ja matka
kohti alas alkoi. Parin tunnin tallustelun jälkeen saavuin
viimeinkin takaisin hotellilla ja voin luvata, että tuota yönä
nukuin sikeästi.
