Kevät tulee

Tuttuja morjestaas

Vastuuta on vältelty tarpeeksi pitkään. On aika tarttua härkää sarvista, kääriä hihat ja ryhtyä väsäämään vuoden toista blogipostausta. Kyllä se aina tuntuu olevan niin kauhia työmaa saada aloitetuksi, hyi sinua Jussi!

Tämänkertaisen otsikon innoittajana toimii Keravan oma kultakurkku Anssi Kela, joka tuppaa säilyttämään paikkansa kestosuosikkien joukossa vuodesta toiseen maasta riippumatta. Viime viikonloppuna pihalle suunnatessani jouduin hetken pohtimaan, astuinko oikeasta ovesta ulos; pakkanen oli poissa ja aurinko suorastaan sokaisi silmäni. Lämpömittaria tarkastellessani elohopea oli kiivennyt 10° C paremmalle puolelle, mikä oli nähtävänä pienenä muutoksena edellisen viikon talvikeleihin. Anssi taitaa olla oikeassa – kevät todellakin tulee.

Fast and Furious

Helmikuu oli monella tapaa tapahtumarikas kuukausi. Ensinnä mieleen tulee tietenkin Pyeongchang ja talviolympialaiset. Todettakoon tähän heti alkuunsa, että EN, en käynyt paikanpäällä seuraamassa kisoja, vaan muiden maallisten tapaan seurasin kisani kotikatsomosta käsin. Syynä tähän yksinkertaisesti budjekti, sillä pelkästään yksi päivä päänäyttämöllä olisi nakertanut jo ennestään kaltoin kohdeltua tiliäni epämielyttävällä tavalla. Kompromissin omaisesti päätin siis tyytyä vanhaan ystävääni televisioon, mikä osoittautui virheeksi useammin kuin kerran. Nimittäin, paikallisia ei liiemmin hiihto tai nyt ylipäätään mikään muu kuin se perhanan pikaluistelu kiinnostanut, minkä vuoksi muiden lajien lähetykset useimmiten laiminlyöntiin totaalisesti. Asiaa ei helpottanut Yleareenan käytäntö olla välittämättä lähetyksiä vieraisiin maihin, joten erityiskiitokset siitä eteenpäin. Epätoivon partaalla parhaaksi ratkaisuksi osoittautuikin soittaa videopuhelu Suomeen, jossa vastaanottava osapuoli käänsi puhelimensa kameran television suuntaisesti ja tadaa, siinä se on. 

Olympialaisten johdosta asumisessamme tapahtui muutoksia. Kaiken kaikkiaan tilanne on minulle vielä hieman epäselvä, mutta siis Saksan olympiajoukkueen eräänlainen nuorisotiimi saapui hotellillemme häätäen meidät kahdeksi viikoksi huoneistamme. Joukkue oli kyllä tehnyt hotellivarauksensa vuoden etukäteen, mutta sattumoisin hotellin johto oli unohtanut jakaa kyseisen informaation meille asukkaille. Noin kuukauden varoitusajalle pakkasimme roinamme ja suuntasimme läheiseen majataloon. Henkilökohtaisesti muutto ei ollut itselleni ollenkaan niin rankka kuin monelle muulle paikalliselle kavereilleni – johtuen tosin todennäköisesti siitä, että majatalon keittiöstä löytyi moccamasteri kaikkine herkkuineen. 

Se ainut kerta, kun hiihto korealaisia kiinnosti

Evakkoviikkojen jälkeen seurasikin sitten uusia mullistuksia, kun kolme uutta vapaaehtoista saapui kuuden kuukauden mittaiselle Korean visiitilleen. Uusi yhteiselomme startattiin kolmen päivän mittaisella ''perehdytysleirillä'', joka kantoi meille kokeneimmille nimeä ''midcamp.'' Tuttuun tapaan leiripaikkana toimi tuo samainen leirintäalue, jossa aloitimme taipaleemme puolisen vuotta sitten. Tällä kertaa vain emme jakaneetkaan miesten huonetta ranskun kanssa keskenämme, sillä uusista tulokkaista kaksi sattui olemaan saman sukupuolen edustajia. No, saimmepahan sukupuolijakaumaa hiuman tasoitettua, mutta kyllä me oltiais kahestaaki pärjätty... Lopulta leiri saatiin pakettiin ja paluumuutto hotellille alkoi.

LotteWorldissä on tunnelmaa

Mutta ei nyt unohdeta sitä helmikuun tärkeintä merkkipäivää eli synttäreitäni. Virallinen syntymäpäiväni osui tällä kertaa perjantaille, mikä sattui olemaan myös kiinalaisen uudenvuoden päivä. Työtoverini päiväkodista päätti yllättää minut ja kutsui minut viettämään päivän Seoulin suurimmassa huvipuistossa, LotteWorldissa, yhdessä hänen perheensä kanssa. Päivä oli kaikinpuolin elämyksellinen, mutta myös kuluttava, sillä kahdeksantuntinen kolmen poikalapsen kanssa vaati veronsa. Kuitenkin, suuri kiitos jälleen tälle poppoolle. Mutta eivät vapaaehtoisetkaan minua unohtaneet; seuraavana päivä vietettiin yhdessä päivällisen ja luistelun yhteydessä. Ja totta kai, synttärikakku kuului ohjelmaan. Kaksikymmentäkaksivuotta tuli mittariin erilaisemmissa maisemissa, sanoisin ettei vielä ei aihetta ikäkriisiin.

Näissä fiiliksissä eteenpäin-