Maradona

Hippopotamus amphibius ja sen päivällinen

Hei ystäväiseni. Ovatko makkarat pihveineen jo hankittu? Entäs se kaasupullo, jonka lupasit täyttää? Niin ja tietysti ne saunavihdat, eihän nyt sauna ilman vihtaa ole mikään sauna. No, nesteytyksestä nyt ei ainakaan pitäisi olla tarvetta muistuttaa. Tänä vuonna otetaankin sitten vain kevyesti, eikös?

Suomalaisille perinteikäs keskikesän juhla eli juhannnus tekee tuloaan. Minun arkeani juhannus ei kuitenkaan liiemmin hetkauta; aamuherätys kello 8.00, josta suunta kohti päiväkotia. Päiväkodista puhuen, en kyllä vieläkään ymmärrä mistä nuo taaperot taikovat kaiken tuon energiansa. Eilisenkin suunnitelmana oli väsyttää juniorit leikkipuistossa ennen lounasta, mutta ainut, joka siellä todellisuudessa väsyi, olin minä. Olen kai tulossa vanhaksi.

Siirappiselfie

Aikaisemmin tänään pitäessäni eläkeläisille suunnattua englannin oppituntia katseeni eksyi seinällä roikkuvaan kalenteriin. Hyvä tavaton, lähdöstäni on kulunut täsmälleen kymmenen kuukautta. Se on kuulkaas ihmiset pitkä aika, johon mahtuu yhtä sun toista. On vaikea käsittää, että kahden kuukauden kuluttua olisi aika palata takaisin Suomeen. Olenhan minä nyt jo hakenut asuntoakin, ilmoittaunut läsnäolevaksi ensi lukuvuodeksi sekä aloittanut pääaineeni opintojen kertaamiset, mutta siis aikuisten oikeasti, KAKSI VAIVAISTA KUUKAUTTA?? Pientä paniikin tynkää on saattanut olla ilmassa, mutta tällä hetkellä fiilis on ihan ok. Totta kai sitä on ehtinyt jo pohtia, että mitä vuodestä on jäänyt käteen, miten käy uusille ystävyyssuhteille tai koska sitä tulee esimerkiksi käymään uudestaan. Tässä kun mielenterveys on ehtinyt käymään vaakalaudalla, ymmärsin, että parempi olla stressaamatta liikoja. Tulevaisuutta ehtii surra myöhemminkin, ja asioilla on ollut tapana järjestyä. Jäitä hattuun poeka.

Pyöräpojat

Noh, mitäshän eriskummallista sitä on ehtinyt tapahtumaan sitten viime blogin, katsotaanpas. Aloitetaan sillä tähdellisimmällä eli kämppiksen synttäreillä. Meidän ranskulla tuli 25 vuotta täyteen, joten pitihän tuota nyt juhlia hieman erikoisemmin kuin pelkillä pullakahveilla. Kiskottuani miehen ylös aamulla sängystä matkasimme yhdessä muiden vapaaehtoisten kanssa Han-joen puistoon eräänlaiselle päiväpiknikille tilaten korealaisten rakastamaa grillattua kanaa paikan päältä. Kävimme siinä samassa sitten myös pyöräilemmässä, sillä alueella sijaisevat maineikkaat pyöräilyreitit aivan joen rannassa kauniine maisemineen. Päivän päätteeksi käväisimme nopeasti vielä Seonyudo saarella, joka sijaitsi aivan metropysäkkimme vieressä. 

Kun ruoka ei maistu

Seuranneella viikonloppuna lounastin korealaisen ystäväni kanssa, joka on tulossa Suomeen ensi syksyksi vaihto-opiskelemaan. Tosin, ei sentään Helsinkiin, mutta Lappeenrantaan. Tiedossa lienee siis lähes varma kulttuurishokki miljoonakaupunki Seoulin jälkeen, mutta kun asenne näyttää olevan kohdillaan, ei ole syytä huoleen. Tämän lisäksi vierailin myös paikallisessa eläintarhassa, tosin puolivahingossa. Bongasin eläintarhoille tyypilliset elefantit, sarvikuonot ja karhut, mutta tiikereiden aitausta lukuun ottamatta häkkien elinolosuhteissa ei ollut liiemm

in kehumisen varaa. Ensi kerralla on parempi jättää vastaavat puolivahingot tekemättä.

Red Devils ja kisakatsomo

Mutta mitenkä tämä ''Maradona'' otsikointi liittyy kesäkuun blogiini millään tavalla? Diego Armando Maradona, argentiinalainen jalkapalloikoni, johdatti maansa maailmanmestaruuteen vuonna 1986, hiljattain kiinnittänyt huomiota käytöksellään Venäjällä... Hetkonen, no tietysti! Viime torstaina neljän vuoden pitkä odotus tuli päätökseensä, kun jalkapallon maailmanmestaruuskisat potkaistiin käytiin Suomen itänaapurissa. Siitä lähtien sitä onkin sitten vietetty luvattoman paljon aikaa television ääressä yhdessä sveitsiläisen huonenaapurin kanssa. Emme kuitenkaan ole yksin kisahuumassamme; Etelä-Korea on tunnettu jalkapallohulluna maana, vaikkei menestystä vuoden 2002 kisojen välieräpaikan jälkeen ole liiemmin herunut. Joka tapauksessa, aina kun Etelä-Korea pelaa MM-kisoissa, koko maa pysähtyy seuraamaan maansa otteita. Siitä hyvänä esimerkkinä viime maanantai, kun Etelä-Korean ensimmäinen kisaottelu Ruotsia vastaan televisioitiin jättimäiseltä ruudulta sekä kaupungintalon että Gwanghwamunin aukion edustalla. Valitettavasti Suomi ei näytä olevan ainoa maa, joka saa Ruotsilta turpiinsa, joten ottelu oli tuloksellisesti pettymys koko kansalle. Tulevana lauantaina odotetaankin parempaa peliä koko joukkueelta. C'mon Red Devils!