Mennyt Mies

Suwon

''Terve vaan minä tulevaisuudesta. Minulla on kovat odotukset sinun suhteen:

1. Opit puhumaaan sujuvaa koreaa – Sen takia valitsit koko maan, ja työllisyyskin kiittää
2. Englanti ei takeltele/pelota – Olet vihdoin voittanut sen **** kankaanpääläisen identiteetin, jota olet yrittänyt murtaa koko elämäsi. Yliopistossa voit kehua, että kasvatit pallit Koreassa

3. 

   Vapaaehtoiset 2017-2018

   Usko itseesi ja tekemiseesi – Et pelkää enää virheitä ja olet itsesi herra
4. Tulevaisuden suunnittelu vakaalla pohjalla – Sinulla on tarkka plääni, mitä tehdä Korean jälkeen
5. Kotirintama pysyy paketissa – Pidit kiinni kavereista/ystävistäsi. Huolehdit myös, ettei Juliuksesta tullut vandaalia.
6. Et kadu mitään – Vuoden jälkeen voit kehua eläneesi täysillä, eikä hampaankoloon jäänyt edes kimchiä
7. Sait uusia ystäviä – Mitä vuosi ilman ystäviä olisi? Sinusta on tullut kansainvälinen ukkometso
8. Älä unohda itseäsi – Kokemuksia rikkaampana olet silti se Jussi, joka haluat olla. Sä et muutu niin ku muut tyypit ennen sua
9. Älä liho – Vaikka ruoka olikin järkyttävän hyvää, jätit safkaa muillekin
10. Terveys ei pettänyt – Alku on vaikuttanut hyvältä olkapäätä lukuunottamatta. Olet ravannut tarpeeksi lääkärissä jo ennen lähtöäsi''

Artisti maksaa

Yllä oleva teksi on itselleni noin 11 kuukautta sitten kirjoittama kirje, jonka sain takasin viime viikolla. Teksti on lähes identtinen alkuperäisen kirjeen kanssa, tosin pieniä yksityiskohtia on sensuroitu yksityisyyden nimissä.

Luettuni kirjeen oloni oli hieman yllättynyt; kirjoitinko minä todella tämän? Rivien välistä huokuu lapsekkaan oloinen, mutta erittäin motivoitunut miehen alun ääni. Tiesin kyllä varttuneeni vuodentakaisesta, mutten osannut odottaa vastaavanlaista kehitystä. Ero perheestä, ystävistä ja kotimaasta on selkeästi vauhdittanut itsenäistymisprosessia, kuten oli osittain tarkoituksenakin.

Tarkastellessani tavoiteittani, voin olla sekä tyytyväinen että pettynyt. Ennen lähtöä tarkoituksenani oli todella oppia korean kieli kiitettävästi. Kuitenkin, en osannut huomioida oppimiseen liittyviä tekijöitä ympäristöstäni, puhumattakaan kielen vaikeusasteesta. Olisin voinut yrittää enemmän, mutta toisaalta annoin enemmän kuin uskalsin odottaa. En voi olla pettynyt itseeni.

Frendiselfie

Usko itseeni on kasvanut kuluvan vuoden aikana, mikä heijastuu myös englannin puhumisessa. Vaikken vieläkään pidä itseäni kovin kummoisena englannin kielen osaajana Suomen taitotasoon verraten, on turha yrittää väittää itselleni olevani paska. Opin uskaltamaan vapaaehtoisvuoteni aikana kokeilemaan asioita, mitä haluan. Opin myös sanomaan ei tarpeen tullen. Se kertonee uskosta itseensä.

Opiskelujeni suunta on löytynyt kuluvien kuukausien aikana. Tiedostin, että minun tulisi hankkia käytännön opintoja kieliopiskelujeni sivussa. Siksi olenkin aloittamassa ympäristötieteiden sivuainekokonaisuutta ensi syksynä. Suunnitelin jopa HOPS:in (henkilökohtainen opintosuunnitelma) oma-alotteisesti. Kirjoitin kyllä ensinmäisenä yliopistovuotenikin eräänlaisen opintosuunnitelman, mutta tuolloin minulla ei rehellisesti ollut harmainta aavistusta tekemisistäni.

Kotona asiat ovat pääsääntöisesti hyvin. Julius pääsi ripille ja Mainostoimisto Poikkeus jatkaa olemassa oloaan. Äitikään ei näytä hukkuneen ikävään. Ystävyyssuhteiden puolesta olisin voinut olla aktiivisempi, mutta aikaero osoittautui ajoittain turhan haasteelliseksi.

Nordic Power

Vuoden aikana sain enemmän ystäviä maailman eri kolkista kuin osasin koskaan kuvitella. Muodostimme muiden vapaaehtoistyöntekijöiden kanssa omanlaisen perheemme, josta nyt on vaikea luopua. Jos koskaan matkustan Ranskaan, Tanskaan, Sveitsiin, Taiwaniin, Boliviaan, Egyptiin tai palaan vaikkapa takasin Etelä-Koreaan, tiedän, ettei minun tarvitse murehtia majoituksesta.

Mitä tulee terveyteen, kaikki pitäisi olla kunnossa. Lääkärikäynnit tulivat kyllä tutuiksi milloin flunssa, pahoinvoinnin tai päänsäryn vuoksi, mutta onneksi kaikelta vakavalta vältyttiin. Enkä tosiaan myöskään lihonut maittavasta ruuasta huolimatta, päinvastoin. Paikallinen ruokavalio on huomattavan terveellistä, eikä siis ihme, ettei Etelä-Koreassa ylipaino ei ole Suomen tavoin ongelma.

Viimeisenä otan esille vielä kysymyksen persoonani muuttumisesta. Kirjeessäni olin huolestunut, josko en olisikaan enää se sama Jussi kuin lähtiessä. Totuuden nimissä on kuitenkin todettava, ettei paluuta entiseen ole. Uudet kokemukset ympärilläni ovat väkisinkin muuttaneet minua suuntaan jos toiseen, mutta lähinnä hyvässä mielessä. Olen oppinut itsestäni paljon, ja olen pyrkinyt muokkaamaan tapojani parempaan suuntaan. Muutuminen on oleellinen osa kasvamista. 11 kuukautta sitten Koreaan saapui poika, nyt sieltä on palaamassa mies. En näe siinä mitään väärää.

Tämä teksti jäänee todennäköisesti viimeiseksi, jonka kirjoitan Etelä-Koreassa. Kiitokset kaikille lukijoilleni kuluneesta vuodesta, on ollut työläs, mutta samalla palkitseva kirjoitusurakka kanssanne. Palaamme vielä kertaalleen elokuussa, jolloin kerron paluustani Suomeen. Siihen saakka, näkemiin.