Parasta aikaa

Yksi ei kuulu joukkoon

Tervehdys kansa. Taas on yksi kuukausi kulunut viime kerrasta, mikä on oiva esimerkki ajan liiitämisestä kuin siivillä. Enää vajaa viisi kuukautta ja poika saunoo kotonaan, on se kyllä hurja ajatus. Kulunut kuukausi on valehtematta ollut yksi reissun positiivisimmasta ellei positiivisin; se heijastunee kotisohvillekin pelkästään otsikointia tarkastellen. Anssiahan tässä jälleen lainataan, mutta mitä väliä – fiilis on vaan niin hyvä.

Pallot pomppii Koreassakin

Mistä tämä poikkeuksellinen riemu sitten juontaa juurensa? No, aloitetaan siitä tyypillisimmästä selityksestä eli vuodenajasta. Aamu ei vain voi alkaa huonosti, kun verhoja avatesssa huoneeseen hiipii auringon tuoma lempeä valkeus. Kevät on lopulta tullut jäädäkseen alkukuun takapakista ylipäästyään - talvitakille se on tietenkin karvas pettymys. Pienenä miinuksena nykyiseen säätilaan todettakoon, että Korean kevään ilmassa on tällä hetkellä ripaus muutakin kuin kevättä; jokakeväinen ''yellow dust'' eli kauniisti suomennettuna ''keltainen pöly'' (kiitos wikipedia) on parhaimmillaan pahimillaan, joten kasvosuojan käyttö on terveyden kannalta viisasta.

Keittiöapulainen hoitaa

Vapaa-ajan monipuolistumisella on selkeä osuutensa positiivisessa maaliskuussani. Talven synkkinä iltoina sitä tuppasi turhan herkästi jämähtään hotellilleen töiden pääteeksi ilman sen produktiiisempaa päämäärää. Kuluva kuukausi oli tästä selkeä poikkeus, sillä viikoloput mukaan lukien en juuri muista viettäneeni tylsiä päiviä. Tämä johtunee laajentuneesta ystäväpiiristäni, joka ei suonut hukatuille hetkille tilaa. Jollei päivä kulunut rakkaan ranskuni kanssa, vietettiin se sveitsiläisten, tanskalaisten tai sitten paikallisten kanssa. On sitä myös päivällistetty egyptiläisen muusikon kanssa keskustellen muun muassa japanilaisesta kulttuurista, islamista tai erimerkiksi Yhdysvaltojen aseenkantolupapolitiikasta. Uusiin ihmisiin ja kulttuureihin tutustuminen on mahtavaa.

Haruka ja turistipose

Töissäkin on entistä antoisampaa. Vaikka parannettavaa toki vielä on, olen muiden ohella oppinut arvostamaan työpanostani uudella tavalla. Työskentelen sitten päiväkodissa tai kehitysvammaisten parissa, tiedän itselläni olevan oma tärkeä paikka työyhteisössä. On aina suuri ilo huomata, kun tekemisesi saa muut hymyilemään. Kollegatkin toimistosta uskaltavat nykyään hiukan jutella pelottavalle ulkomaalaiselle. Huomenna sitä pääseekin taas temmeltämään mukuloiden kanssa, tiedossa tapahtumarikas päivä.

Kielestä ja sen oppimisesta on moneen otteeseen aiemmin ollut puhe, olkoon siis nytkin. Rehellisyyden nimissä on todettava, että korean kieli kaikkien koukeroineen on osoittanut odotettua hankalammaksi. Ennen lähtöä haaveenani oli, että vuoden visiitti kohdemaassa takaisi sujuvan kielitaidon kotiin palatessaan. Ei se kuitenkaan tule niin menevään; puhumme kuitenkin itämaisesta kielestä, joka jo pelkästään kirjoitusmerkkejä tarkastellen poikkeaa täysin omasta äidinkielestämme. Vapaaehtoistyö ei myöskään suo samanlaisia lähtökohtia kielen opiskeluun kuin esimerkiksi vaihto-opiskelu, mikä lisää haastetta entisestään. Näihin faktoihin nojaten onkin hyvä laskea omia odotuksiaan olemallla hiukan rennompi itseään kohtaan, kieli kun ei ollut ainoa syy tänne tulemiseen. Joka tapauksessa positiivisen maaliskuun valossa on huomautettava, kuinka erityisesti kuulonymmärtäminen on kehittynyt pienessä ajassa harppauksen eteenpäin. Tästä jatketaan.

Älä syö palikoita

Kuukausien käydessä vähiin on sitä pakonomaisestikin alkanut jo miettimään, että mitä sitten kun palaa. Vajaa viisi kuukautta on käytännössä todella pieni aika, joten tiedän paluun koittavan pian; ehkä myös siksi olen niin positiivinen. En halaja karata täältä etuajassa, en totta maar, mutta vuoden tullessa mittariin on mukava tulla takaisin kotiin. On hauska päästä jatkamaan pääaineopintojaan lisäten kokonaisuuteen toivon mukaan myös korean kielen opinnot. Oma kämppäkin yksityisyyksineen on ehtinyt käydä mielessä, lienee viisasta pistää hakemuksia eteenpäin ensi kuussa. Ja jos vaikka fyssari Raukola leipoisi tästä miehestä vielä aktiivisesti urheilevan nuoren miehen näiden rikkinäisten vuosien jälkeen, minulla on monta syytä odottaa kotiinpaluuta lämpimin mielin.

Mutta ei nyt kiirehditä asioiden edelle. Minulla on maailmanvalloitustani vielä muutama kuukausi jäljellä, joten on syytä ottaa kaikki ilo irti jokaisesta sen suomasta hetkestä. Lompakkohan tässä itkee, mutta itkeköön. Elän tällä hetkellä sitä parasta aikaa, mitä otsikkokin povaa. Minulla on juuri nyt hyvä olla.